Sulasol-lehti 4/2024
Vieraskynä
On lauantai-ilta. Nojaan baaritiskiin puolisoni kainalossa kädessäni gin tonic -lasi, jonka kylmyys pisartuu kämmeniini litistyviksi helmiksi. Punaiset valot ja lavan takana olevan screenin sininen ja pinkki sulkevat minut tunnelmalliseen kuplaan, jossa on hyvä olla. Yksi spoteista osuu näyttävään glitterpaitaan juuri oikealla tavalla ja asu sädehtii niin kuin kantajansakin. Huomaan, että pääni nyökkii rytmiä ja sormeni naputtavat kakkosnelosia drinkkilasiin mm. Abban, Annika Eklundin, Lorden ja Bessin tahtiin. Lavan edessä jammaillaan, yhdessä loossissa kippistellään skumppalaseilla, huoneen takaosassa musiikkiin sekoittuu puheensorinaa. Katsonpa minne tahansa, näen hymyileviä kasvoja. Näen iloa ja rentoa, vapautunutta yhdessäoloa. Mutta ei, en ole yökerhossa. Olen Rytmisen kuoromusiikin liiton Kuoroviihteellä-bileissä, joissa juhlitaan tällä kertaa 30-vuotiasta liittoa, ja mitkä bileet nämä ovatkaan!
Olen edelleen vaikuttunut siitä, mitä sain 28.9.2024 Helsingissä Apollo Live Clubilla kokea. Lavalle nousi 12 upeaa ja omanlaistaan kuoroa ja lauluyhtyettä vetämään parhaan bilesettinsä. Jokaisella oli tila olla juuri sellainen kuin on. Kaikkia yhdisti se, että omaa juttua tehtiin täysillä ja suurella sydämellä. Se sai musiikin todellakin menemään jalan alle. Poissa oli kaikenlainen pönötys, jäykistely ja jännittäminen! Kyse oli puhtaasta hauskanpidosta ja viihtymisestä. Erittäin ammattimaisesti toteutetusta sellaisesta: äänentoisto oli priimaa, logistiikka sujuvaa, juontaja valovoimainen ja kuorojen ja lauluyhtyeiden ulkoa esitetyt ohjelmistot viimeisen päälle hiotut. Suurkuoron ja yleisön yhdessä esittämät Kalliolle, kukkulalle ja Paljon onnea vaan menivät ihon alle.
Sulasolissa on tänä vuonna puhuttu paljon yhteistyöstä, etenkin liittyen kumppanuuteen Suomen Työväen Musiikkiliiton STM:n kanssa. Yhdessä STM:n kanssa on työstetty järjestöille yhteistä strategiaa. On pohdittu, missiota, visiota, arvoja ja strategisia painopisteitä. Naiskuoroliitossa on puolestaan pyritty kehittelemään uudenlaisia tapahtumakonsepteja, jotka saisivat laulajat ja kuorot liikkeelle. Oli huikea tunne olla yhtäkkiä kaiken puheena olleen ympäröimänä: tässä se on, näin se pitää tehdä! Kenellekään ei jäänyt epäselväksi, että Apollossa keskiössä oli laulamisen ilo. Tapahtuma oli matalalla kynnyksellä avoin kaikille, niin esiintyjille kuin yleisöllekin. Lavalle nousivat vuoroillaan Sulasoliin kuuluvat ja kuulumattomat kuorot. Jokainen esiintyjä oli yhdenvertainen ja rikasti omalla panoksellaan kuoromusiikkikenttää. Kyse ei ollut vain omasta esityksestä, vaan myös muiden kuuntelemisesta ja kannustamisesta. Muille esiintyjille aplodein, vislauksin ja huudoin annettu lämpö ja tuki olivat käsinkosketeltavia. Juuri tätä ovat aito yhteisöllisyys, osallisuus ja yhdessä laulamisen hyvää tekevä voima. Uskon, että näitä asioita meidän harrastajamusiikkijärjestöjen tulisi mahdollistaa.
En voi kuin ihmetelllä, miten en ole tullut lähteneeksi tapahtumaan aiemmin, vaikka tätä herkkua on ollut tarjolla vuodesta 2017. Tämä ei jäänyt itselläni viimeiseksi kerraksi! Nähdäänhän siis Apollossa ensi vuonna?
Suuret kiitokset ja lämpimät onnittelut 30-vuotiaalle Rytmisen kuoromusiikin liitolle, joka tekee juuri sitä, mitä pitääkin!
Susanna Kantelinen
Kirjoittaja on Sulasolin ja Suomen Naiskuoroliiton varapuheenjohtaja
