Olen Viihdekuoroliiton uusi puheenjohtaja Elina Majokari.
Liiton hallituksessa olen toiminut tätä ennen kahden vuoden ajan, joista viimevuonna varapuheenjohtajan toimessa. Siviiliammatissa toimin lastensuojelun parissa, mutta musiikki on aina ollut läsnä elämässäni. Olen saanut viulunsoitonopettajan koulutuksen, mutta erinäisten tapahtumien myötä elämä heitti minut aivan toiselle alalle. Lauloin kuoroissa jo kouluaikoina, sitten aikaa vierähti reilu kymmenen vuotta ennen kuin löysin itseni jälleen kuorosta. Olen laulanut vuodesta 2009 Helsinkiläisessä Naiskuoro Diskantissa, jonka puheenjohtaja olen ollut vuodesta 2011.
Viihdekuoroliittoon ja Sulasoliin liittyminen tapahtui kuoroltamme samoihin aikoihin, joten olen seurannut näitä muutamaa mennyttä vuotta kahdelta eri pallilta. Nämä viimeiset vuodet ovat olleet täynnä uuden oppimista ja tutustumista suomalaiseen kuoromaailmaan ja siinä vaikuttaviin ihmisiin. Entisen henkilöstökerhon kuoron, Diskantin, peräsimessä painittiin pääosin vähenevien tukien kanssa, mikä pohjusti ajatusta siitä, että kuoro halusi perustaa yhdistyksen ja erkaantua Helsingin kaupungin alaisuudesta. Tämä onkin avannut kuorolle aivan uudet mahdollisuudet ja kuoron toimintaedellytykset ovat kasvaneet paljon. Sulasolin ja Viihdekuoroliiton tapahtumiin ja koulutuksiin osallistuminen on avannut kuorolle ja yksittäisille kuorolaisille kehitysmahdollisuudet aivan toisessa mittakaavassa kuin aiemmin, jolloin kontakteja tai verkostoitumista ei ollut.
Sulasoliin liittymisen myötä myös Viihdekuoroliitto on harjoitellut Sulasolperheen tavoille ja vaikuttanut omalta osaltaan musiikkimaailmaan viihdekuorojen puolestapuhujana. Pekka Nebelung siirtymäajan puheenjohtajana, on tehnyt paljon töitä sen eteen, että myös viihteellinen kuoromusiikki saisi jalansijaa kuorokentällä. Liiton kuorojen yhteisenä ongelmana on ollut nuottimateriaalin vähyys, varsinkin uudemman viihteellisen musiikin osalta ja sen lisäämiseksi liitto tekee yhdessä Sulasolin nuottipalvelun kanssa jatkuvasti töitä.
Lupautuessani Viihdekuoroliiton puheenjohtajaksi sain tueksi osaavan ja toimeliaan hallituksen, johon saatiin tänä vuonna myös kaksi uutta jäsentä. Veli-Matti Kunnari ja Risto Hyvärinen ovat musiikin ja median monitaitajia ja innokkaana ideoimaan liiton jäsenkuoroille uusia tapahtumia. Molemmilla on laaja kontaktiverkosto, jota pääsemme toivottavasti jatkossa hyödyntämään. Uutena palveluna liitto tarjoaakin jo heti Riston kautta apua ja tukea jäsenkuoroille näiden miettiessä esimerkiksi ulkomaanmatkaa tai kilpailuun osallistumista. Ristolla on paljon kontakteja eri maihin ja hän on innokas selvittämään erilaisia yhteistyökuvioita. Rohkaisemmekin jatkossa matkaa suunnitelevia kuoroja olemaan yhteydessä Ristoon.
Haluan toivottaa kaikille hyvää lauluntäyteistä kevättä ja toivottavasti näemme mahdollisimman monta kuoroa Viihdekuoroliiton järjestämässä Kuorotellen katselmuksessa Ikaalisissa huhtikuun loppupuolella.
Elina Majokari
Tätä kirjoitusta kirjoittaessani on isänpäivä. On hyvä hetki pohtia elämää, tulevaa ja jo elettyä.
Johtamani KaMu-kuoro laulaa tänään kansainvälisen Jean Sibelius kilpailun Grand prix -kierroksella Turussa. Enpä olisi uskonut että saan isänpäivänä johtaa tällaisessa tapahtumassa kuoroani. Jokainen kuorolainen on rakas kuin oma lapsi ja kaiken lisäksi kuoron riveistä löytyy myös oma tyttäreni. Olen kiitollinen.
Viikon päästä tästä päivästä pidetään Viihdekuoroliiton syyskokous jossa olen päättänyt luopua puheenjohtajuudestani. Yksi kausi varapuheenjohtajana ja kolme puheenjohtajana. Hienoja vuosia, upeita tapahtumia ja ihania ihmisiä. Näiden vuosien aikana Viihdekuoroliitto on liittynyt osaksi Sulasolia, järjestänyt kilpailun, lukuisia koulutuksia ja yhden megakonsertin. Ja tämä kaikki tapahtui vapaaehtoistyöllä. Olen kiitollinen.
Viime viikkoina olen keskustellut useiden eri kuorojen ja kuorojen johtajien kanssa yhteistyöstä, musiikista ja tietenkin elämästä. Minulla on sellainen olo että yhteistyö ja suvaitsevaisuus on ainakin musiikissa tällä hetkellä vallitsevan ajan teema. Siitä saamme olla kaikki kiitollisia.
Haluan kiittää kaikkia Viihdekuoroliiton ja Sulasolin jäseniä menneistä vuosista. Samalla toivotan kaikkea hyvää tulevaan uuden puheenjohtajan hellässä huomassa. Me näemme viimeistään ensi keväänä Kuorotellen päivillä. Saan näillä näkymin tuoda sinne kolme täysin erilaista kuoroa laulamaan samanlaista musiikkia. Se on suvaitsevuutta. Olen kiitollinen.
Tätä on tullut mietittyä aina välillä, sillä Lapsen tähden -konsertin kasaaminen on kyllä ollut aikamoinen rutistus. Nyt edessä on se kuuluisa lopurutistus. Tasan viikon kuluttua Mikaelinkirkko täyttyy hieman jännittyneistä ja keskittyneistä naamoista. Äänenavausharjoitukset raikaavat kirjaimellisesti koko kirkossa. Onhan laulajia mukana noin 400. Orkesteri viritelee soittimiaan ja asettelee tuolejaan nähdäkseen paremmin kapellimestari Satu Simolan. Tiedän, että juuri sillä hetkellä minua ainakin jännittää. Onhan kirkkokin tulossa illalla täyteen. Katsoin juuri äsken konsertin myyntitiedot, eikä lippuja ole enää kovinkaan montaa jäljellä ja konserttiinkin on vielä viikko aikaa.
Ollessani pieni noin 7-vuotias poika isäni kysyi minulta mitä soitinta haluaisin soittaa. Kysymyksen asettelu oli juuri tämä. Kyse ei ollut siitä soitetaanko ylipäänsä jotain, vaan ainoastaan siitä mikä se soitin nyt sitten on. Valitsin soittimekseni trumpetin. Trumpetista tuli minulle paljon muutakin kuin soitin. Vuosien varrella siitä tuli ensin ystävä. Sitten luotettava matkakumppani, jonka kanssa olen saanut kiertää pitkälti koko Euroopan. Tieni-iässä trumpetti oli minulle paras ystävä. Se ystävä joka lohdutti kun oli vaikeaa ja jonka kanssa jaoin ilot ja surut. Trumpetti on kulkenut mukanani kohta 30 vuotta. Välillä se on ollut pitkäänkin soittamatta, mutta koskaan se ei ole minua siitä tuominnut. Se on iloinnut joka kerta kun se on otettu nurkasta huulille. Uskon, että trumpettini kulkee mukanani koko elämäni taipaleen aina vanhainkotiin saakka. Trumpettini ei myöskään ole mustasukkainen. Se ymmärtää hyvin rakkauteni kaikenlaista musiikkia kohtaan.
Musiikkiluokkalaisena alkanut rakkaus kuorolaulua kohtaan on kestänyt myös jo noin 25 vuotta. Myös kuorolaisena ja nyt myöhemmin kuoronjohtajana olen saanut suunnattoman määrän positiivista voimaa ja rakkaudentäyteistä energiaa. Musiikin voima on varmasti meille kaikille muodossa tai toisessa tuttu. Mutta ainoastaan ne, jotka saavat tehdä musiikkia yhdessä muiden kanssa tuntevat sen yhteenkuuluvuuden tunteen mikä syntyy yhdessä tekemisestä. Yhdessä yhteisiä päämääriä kohtaan. Musiikin tekeminen on vähän kuin olisi todella hyvän muodostelmaluistelujoukkueen jäsen. Jokaisen pitää voida luottaa kaveriin, sillä oma panos ei auta mitään, jos toinen kaataa koko letkan. Kaveri ei uskalla tehdä asioita täysillä ja laittaa itseään likoon, jos joutuu pelkäämään. Pelkäämään sitä pahinta, eli muiden naurua. Pitää tietää, että kaveri tulee auttamaan sinut pystyyn ja sanoo: ”Yritetään yhdessä uudestaan.”
Muusikkous ei saisi olla kiinni rahasta. Jos lapsi haluaa soittotunneille, lapsen pitäisi päästä soittotunneille. Juuri siksi tämä konsertti tehdään ja juuri siksi 400 laulajaa availee ääniään viikon päästä Mikaelinkirkossa. Jokainen kirkossa esiintyvä ammattimusikko, musiikin harrastaja ja lipunmyyjä on siellä talkoohengessä. Konsertin tuotolla kerätään varoja stipendien kasaamiseen. Keväällä 2014 tulevat hakuun Viihdekuoroliiton ensimmäiset stipendit. Stipendi on kaksivuotinen ja sisältää orkesterisoittimen, sekä maksetun musiikkiopistomaksun kahdeksi vuodeksi.
Eihän bändisoittimissa mitään vikaa ole. Ei missään nimessä. Suomessa on viime vuosina ollut kuumana keskustelu nuorten syrjäytymisestä. Suomi on täynnä erinomaisia harrastelijaorkestereita. Hyvänä esimerkkinä haluan mainita Sulev Ainomäen johtamat turkulaiset TOP-orkesterit. Orkesterit toimivat Turun koululaitoksen alaisuudessa ja tarjoavat seitsemän vuotta täyttäneille yhdessä soittamisen riemua. Jousi- tai puhallin, tai sinfoniaorkesteri tarjoaa laajan verkoston musiikin harrastajille. Ystäviä saa heti useamman kerrallaan. Lisäksi tarjolla on aina asiantuntevaa ohjausta. Olen itse aikanani soittanut juuri tässä orkesterissa Sulev Ainomäen johdolla. Sain tästä ajasta paljon; ystäviä, oppia ja kokemuksia. Opetellessasi soittamaan orkesterisoitinta saat muutakin kuin soittotaidon. Opit väkisinkin lukemaan niitä hassuja merkkejä joita nuoteiksikin kutsutaan. Käyrätorvea tai selloa ei nimittäin oikein voi tabulatuureista soittaa. Musiikin kieli on kansainvälinen. Merkintätapa on samanlainen ihan kaikkialla maailmassa. En tiedä onko olemassa kieliä, jotka ovat samalla tavalla luettavissa ja ymmärrettävissä ihan kaikkialla maailmassa.
Olisihan tämän voinut sanoa paljon lyhyemminkin. Minä olen mukana 14.12. tekemässä Lapsen tähden -konserttia kiitollisuudesta. Kiitollisuudesta niitä asioita kohtaan mitä olen itse lapsena saanut ja joiden ansiosta olen kasvanut vahvemmaksi ihmiseksi. Nämä samat asiat haluamme mahdollistaa mahdollisimman monelle. Myös sellaisille, joden perheillä ei resurssit riitä niiden tarjoamiseen. Juuri nämä lapset sitä eniten tarvitsevat. Musiikkia.
Meille Viihdekuoroliittolaisille puhaltavat nyt aivan uudet tuulet. Tänä vuonna Viihdekuoroliitto täyttää 20 vuotta. Lisäksi olemme ottaneet liittona varmasti suurimman askeleen perustamisen jälkeen. Olemme nimittäin nyt osa Sulasolia. Se on mielestäni ensiarvoisen tärkeä asia liitolle ja sen jäsenille. Sulasol perhe on maineikas, suomalaisen harrastajamusiikin kehto. Itse koen olevani etuoikeutetussa asemassa liiton puheenjohtajana kun saan olla mukana näin hienossa kehitysvaiheessa.
Sulasoliin liittyminen tuo meille kaikille hienoja etuja, uusia ystäviä, sekä kotimaisia ja kansainvälisiä yhteyksiä. 25.1.2014 Sulasolin toimihenkilöt pitivät meille koulutustilaisuuden jossa näitä uusia etuja käytiin läpi. Etujen monipuolisuus oli varmasti monelle paikalla olleelle päätähuimaavaa ja olo olikin kuin olisi yrittänyt käydä koko peruskoulun vain muutamassa tunnissa.
Saamme OK-koulutustukea, uuden hienon sähköisen jäsenrekisterin, kulttuurisetelitkin ovat jatkossa valuuttaa esimerkiksi kuoron jäsenmaksuja maksaessa. Nuottikaupastakin saa alennusta, retkeilymajoista, matkatoimistopalveluja joustavasti. Uusia viihdekuoroille tarkoitettuja nuotteja on putkahtelemassa Sulasolin nuottikauppaan. Puhumattakaan tietysti siitä uskomattomasta määrästä ammattitaitoa mikä on kaikkien meidän käytössä puhlinsoiton päässä. Kuitenkin varmasti suurin asia jokaisen kuorolaisen silmissä on Sulasolin lehti, joka tipahtaa jokaisen kuorolaisen postilaatikosta jatkossa neljä kertaa vuodessa.
Viihdekuoroliitto saa sanoa sanansa myös Sulasolin hallintoelimissä. Taiteellisessa toimikunnassa meillä on edustus ja marraskuussa valitaan myös Sulasolin liittohallitukseen Viihdekuoroliiton edustaja.
Mielestäni Viihdekuoroliiton tulevaisuus näyttää nyt hyvin valoisalta. Elämä hymyilee ja kaiken lisäksi meidän uusi vuodenvaihteessa aloittanut hallitus on ihana ja todella aktiivinen. Ei voisi puheenjohtaja enempää toivoa.
Hauskaa tammikuuta ihan jokaiselle.
Tätä on tullut mietittyä aina välillä, sillä Lapsen tähden -konsertin kasaaminen on kyllä ollut aikamoinen rutistus. Nyt edessä on se kuuluisa loppurutistus. Tasan viikon kuluttua Mikaelinkirkko täyttyy hieman jännittyneistä ja keskittyneistä naamoista. Äänenavausharjoitukset raikaavat kirjaimellisesti koko kirkossa. Onhan laulajia mukana noin 400. Orkesteri virittelee soittimiaan ja asettelee tuolejaan nähdäkseen paremmin kapellimestari Satu Simolan. Tiedän, että juuri sillä hetkellä minua ainakin jännittää. Onhan kirkkokin tulossa illalla täyteen. Katsoin juuri äsken konsertin myyntitiedot, eikä lippuja ole enää kovinkaan montaa jäljellä ja konserttiinkin on vielä viikko aikaa.
Ollessani pieni noin 7-vuotias poika isäni kysyi minulta mitä soitinta haluaisin soittaa. Kysymyksen asettelu oli juuri tämä. Kyse ei ollut siitä soitetaanko ylipäänsä jotain, vaan ainoastaan siitä mikä se soitin nyt sitten on. Valitsin soittimekseni trumpetin. Trumpetista tuli minulle paljon muutakin kuin soitin. Vuosien varrella siitä tuli ensin ystävä. Sitten luotettava matkakumppani, jonka kanssa olen saanut kiertää pitkälti koko Euroopan. Teini-iässä trumpetti oli minulle paras ystävä. Se ystävä joka lohdutti kun oli vaikeaa ja jonka kanssa jaoin ilot ja surut. Trumpetti on kulkenut mukanani kohta 30 vuotta. Välillä se on ollut pitkäänkin soittamatta, mutta koskaan se ei ole minua siitä tuominnut. Se on iloinnut joka kerta kun se on otettu nurkasta huulille. Uskon, että trumpettini kulkee mukanani koko elämäni taipaleen aina vanhainkotiin saakka. Trumpettini ei myöskään ole mustasukkainen. Se ymmärtää hyvin rakkauteni kaikenlaista musiikkia kohtaan.
Musiikkiluokkalaisena alkanut rakkaus kuorolaulua kohtaan on kestänyt myös jo noin 25 vuotta. Myös kuorolaisena ja nyt myöhemmin kuoronjohtajana olen saanut suunnattoman määrän positiivista voimaa ja rakkaudentäyteistä energiaa. Musiikin voima on varmasti meille kaikille muodossa tai toisessa tuttu. Mutta ainoastaan ne, jotka saavat tehdä musiikkia yhdessä muiden kanssa tuntevat sen yhteenkuuluvuuden tunteen mikä syntyy yhdessä tekemisestä. Yhdessä yhteisiä päämääriä kohtaan. Musiikin tekeminen on vähän kuin olisi todella hyvän muodostelmaluistelujoukkueen jäsen. Jokaisen pitää voida luottaa kaveriin, sillä oma panos ei auta mitään, jos toinen kaataa koko letkan. Kaveri ei uskalla tehdä asioita täysillä ja laittaa itseään likoon, jos joutuu pelkäämään. Pelkäämään sitä pahinta, eli muiden naurua. Pitää tietää, että kaveri tulee auttamaan sinut pystyyn ja sanoo: ”Yritetään yhdessä uudestaan.”
Muusikkous ei saisi olla kiinni rahasta. Jos lapsi haluaa soittotunneille, lapsen pitäisi päästä soittotunneille. Juuri siksi tämä konsertti tehdään ja juuri siksi 400 laulajaa availee ääniään viikon päästä Mikaelinkirkossa. Jokainen kirkossa esiintyvä ammattimusikko, musiikin harrastaja ja lipunmyyjä on siellä talkoohengessä. Konsertin tuotolla kerätään varoja stipendien kasaamiseen. Keväällä 2014 tulevat hakuun Viihdekuoroliiton ensimmäiset stipendit. Stipendi on kaksivuotinen ja sisältää orkesterisoittimen, sekä maksetun musiikkiopistomaksun kahdeksi vuodeksi.
Eihän bändisoittimissa mitään vikaa ole. Ei missään nimessä. Suomessa on viime vuosina ollut kuumana keskustelu nuorten syrjäytymisestä. Suomi on täynnä erinomaisia harrastelijaorkestereita. Hyvänä esimerkkinä haluan mainita Sulev Ainomäen johtamat turkulaiset TOP-orkesterit. Orkesterit toimivat Turun koululaitoksen alaisuudessa ja tarjoavat seitsemän vuotta täyttäneille yhdessä soittamisen riemua. Jousi- tai puhallin, tai sinfoniaorkesteri tarjoaa laajan verkoston musiikin harrastajille. Ystäviä saa heti useamman kerrallaan. Lisäksi tarjolla on aina asiantuntevaa ohjausta. Olen itse aikanani soittanut juuri tässä orkesterissa Sulev Ainomäen johdolla. Sain tästä ajasta paljon; ystäviä, oppia ja kokemuksia. Opetellessasi soittamaan orkesterisoitinta saat muutakin kuin soittotaidon. Opit väkisinkin lukemaan niitä hassuja merkkejä joita nuoteiksikin kutsutaan. Käyrätorvea tai selloa ei nimittäin oikein voi tabulatuureista soittaa. Musiikin kieli on kansainvälinen. Merkintätapa on samanlainen ihan kaikkialla maailmassa. En tiedä onko olemassa kieliä, jotka ovat samalla tavalla luettavissa ja ymmärrettävissä ihan kaikkialla maailmassa.
Olisihan tämän voinut sanoa paljon lyhyemminkin. Minä olen mukana 14.12. tekemässä Lapsen tähden -konserttia kiitollisuudesta. Kiitollisuudesta niitä asioita kohtaan mitä olen itse lapsena saanut ja joiden ansiosta olen kasvanut vahvemmaksi ihmiseksi. Nämä samat asiat haluamme mahdollistaa mahdollisimman monelle. Myös sellaisille, joden perheillä ei resurssit riitä niiden tarjoamiseen. Juuri nämä lapset sitä eniten tarvitsevat. Musiikkia.
Jouluun on enää vajaa kuukausi ja ainakin minä elän koko vuoden kiireisintä aikaa. On sitä konserttia ja tuota harjoitusta. Tämä ja tuo on vielä sovittamatta ja sekin painaa päälle. Silti ja ehkä siksi tuleva kuukausi on vuoden parasta aikaa (jos kesälomaa ei lasketa). Kaikki ryhmäni saavat syyskauden loistokkaan päätöksen. Päälle tulee vielä paljon odotettu Lapsen tähden 14.12. Turussa. Enää reilu kuukausi niin Viihdekuoroliitto pääsee osaksi Sulasolia ja uusi ihana hallituskin on valittu. Sydämeeni joulun teen on osuvasti työn alla tuossa koneella. Se on muuten kuudes versio siitä kappaleesta viimeisen neljän vuoden aikana. Melkein tuoksuu piparkakku. Ja hei! Katsokaa näitä uusia mahtavia kotisivuja! Kyllä kaiken kiireen keskellä kaikki on aikamoisen hyvin. 🙂 levollisuutta muillekin joulun kiireisiin.
